Vierailija-blogi
Karateharjoituksessa voi nähdä kolme tasoa: liikunnallisen, taidollisen ja henkisen tason. Taso määräytyy sen mukaan, mitä kukin harjoitukselta haluaa, ja toisaalta sen mukaan, mitä hän kykenee saamaan siitä irti. Myös opettajalla ja harjoituskumppaneilla on merkitystä siinä, muodostuuko kustakin harjoituksesta treeni, harjoitus vai keiko. Kaikki nämä kolme tarkoittavat harjoitusta, mutta mitä eroa niillä on?
Liikunnallista kehittymistä
Monille harrastajille karate on ennen kaikkea liikuntaa. Tällöin harjoitukset tapahtuvat pääosin liikunnallisella tasolla, ja harjoittelua kuvaa parhaiten sana treeni. Karaten voi nähdä samankaltaisena liikuntana kuin esimerkiksi aerobicin, jossa pääasioina ovat liikunnan riemu ja kehittyminen liikunnallisesti. Liikunnallista kehittymistä ovat esimerkiksi aerobisen kunnon, koordinaation ja lihasvoiman kasvu.
Karate tarjoaa hyvän väylän liikuntaan. Harjoituksissa pystytään kehittämään erilaisia ominaisuuksia monipuolisesti ja tehokkaasti. Karateohjaajien on syytä huomioida harjoittelijoiden liikunnalliset tarpeet, sillä suurin osa harrastajista on nk. harrastekaratekoja, joiden säännöllisestä viikkoliikunnasta karateharjoittelu saattaa kattaa suuren osan. Ei pidä myöskään aliarvioida hikitreenien positiivista merkitystä treenien tunnelman lisääjänä. Karatetreenit tarjoavat hyvän mahdollisuuden niin lasten liikuntahetkiin kuin keski-ikäisten harjoittelijoiden ukko- ja akkajumppaan.
Taidollista harjaantumista
Yleisin taso, jolla harjoittelijat ja ohjaajat kokevat karateharjoittelun, on taidollisen kehittymisen taso. Tällöin voidaan puhua tekniikkaharjoituksesta tai karateharjoituksesta tai yksinkertaisesti vain harjoituksesta. Tämä on luonnollista, koska karate lasketaan taitolajeihin kuuluvaksi. Karatekniikkaa ja -tekniikoita on valtava määrä, ja siihen uppoutuminen tarjoaa käytännössä rajattoman määrän kehittymismahdollisuuksia niin syvyys- kuin leveyssuunnassa. Tämä on varmasti myös yksi syy siihen, miksi karate kiinnostaa niin monia.
Vaikka monet karateohjaajat näkevät karaten harjoittelun suurilta osin tekniikan harjoittelun tasolla, tulisi heidän kyetä tarjoamaan harjoittelijoille riittävästi aihioita työstettäväksi sekä fyysisen että henkisen harjoittelun osalta. Nämä voivat unohtua, jos uppoudutaan liiaksi teknisiin yksityiskohtiin.
Urheilua ja mielenhallintaa
Harjoitus on japaniksi keiko, joten kutsutaan henkisen tason karateharjoitusta tällä nimellä. Mitä tämä karaten ”henkinen puoli” sitten on? Monet harjoittelijat saattavat kokea, että karaten henkisestä puolesta puhutaan vain karatemainoksissa, mutta harjoitteluun saakka tämä henkisyys ei ylety. Jotkut voivat myös ajatella, että uskonnollissävytteinen hyminä ei edes kuulu länsimaisille urheilukarateen painottuville karatesaleille. Karate tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden itsensä kehittämiseen niille, jotka sitä haluavat.
Karaten harjoittelun voi yhdistää menestyksekkäästi meditaatioon, zen-buddhalaisuuteen ja muihin itämaisiin filosofioihin, mutta karaten voi antaa edistää harjoittelijaa myös näiden viitekehysten ulkopuolella. Karate voi kehittää monia erilaisia ominaisuuksia: paineensietokykyä, parempaa itsetuntoa ja itseluottamusta, pelonhallintaa, pitkäjännitteisyyttä, luovuutta ja miksei myös yleistä elämänhallintaa. Nämä henkiset taidot voivat olla hyvinkin konkreettisia. Esim. henkilö joka on antanut itsensä kehittyä karatessa, saattaa selvitä vaikkapa tulipalosta suuremmalla todennäköisyydellä kuin keskivertoihmiset, sillä edellytyksellä, että kyseinen henkilö on karatea harjoittelemalla oppinut säilyttämään toimintakykynsä yllättävissä tilanteissa.
Henkinen kasvu voi joissain tapauksissa tapahtua fyysisen ja taidollisen harjoittelun ulkopuolella, mutta yleensä henkinen kehittyminen ei kuitenkaan tule itsestään, vaan se syntyy pitkäaikaisen fyysisen kamppailuharjoittelun sivutuotteena - niille jotka antavat sen tapahtua.
Kamppailua ja karaistumista
Edellä luetellut tasot ovat keskenään päällekkäisiä ja toisistaan riippuvia, mutta eivät toisiinsa nähden suorassa paremmuussuhteessa tai arvojärjestyksessä. Taidollinen kehittyminen vaatii pohjakseen fyysisen treenaamisen, erityisesti karaten kamppailuluonteen vuoksi. Taidollisia harjoitteita on kyettävä tekemään myös fyysisesti ja henkisesti väsyneenä, koska aidot kamppailutilanteet tapahtuvat monesti olosuhteissa, jotka eivät ole optimaalisia, vaan yleensä kaukana siitä.
Samoin henkisen kehittymisen taustalla on usein kova fyysis-tekninen harjoittelu. Perinteisessä miekka-budolajissa kendossa järjestetään vuosittain kaksi suurleiriä, joita kutsutaan termeillä kesä- ja talvikeiko. Näillä leireillä harjoittelu on hyvin rankkaa aamusta iltaan, jatkuen useita päiviä tai jopa viikkoja. Leireillä harjoittelijat ajetaan fyysisesti sellaiseen tilaan, että he ikään kuin irtoavat itsestään ja harjoituksesta, ja nousevat näin sellaiseen harjoitustilaan, jota normaalilla harjoituksella ei voi saavuttaa. Oppilaiden ylittäessä itsensä he kehittyvät harppauksin niin taidollisesti kuin henkisestikin. Tämän harjoittelumuodon ajatusta kopioiden on tässä yhteydessä sana keiko valittu tarkoittamaan henkisen tason harjoitusta.
Taidokkaasti sommiteltuna
Karateharjoitukset voivat olla rakenteeltaan sellaisia, että ne liikkuvat pääosin vain yhdellä tasolla:
hikijumppa ilman sen kummempia taidollisia tai henkisiä aspekteja, tai
tekniikkaharjoitus ilman liikunnallista tai itsensä kehittämisen puolta, tai
henkinen harjoitus ilman hikeä tai tekniikan opettelua.
Otetaan esimerkiksi matsitreeni. Hyvä otteluharjoitus voi olla sellainen, että se keskittyy vain yhteen ottelun tasoon tai osa-alueeseen, esim. fyysiseen, taidolliseen tai ottelutaktiseen osaan (eli ottelun henkiseen puoleen). Toisaalta hyvä ottelutreeni voi olla myös sellainen, että siinä on mukana kaikki edellä mainitut ottelun osa-alueet, jolloin harjoitus liikkuu kaikilla karateharjoittelun tasoilla. Ottelutaktisen puolen lisäksi myös muut henkisen kasvun puolet voivat kehittyä, erityisesti jos harjoittelun lopullisena tavoitteena ei ole kilpailu, vaan kehittyminen.
Kullakin yllä esitetyllä yhden tason harjoituksella on paikkansa ja tarkoituksensa, mutta parhaimmillaan karatetreeni on kuitenkin tapahtuma, jossa kaikki harjoittelun tasot ovat vahvasti läsnä, ja jokainen harjoittelija voi liikkua samassa harjoituksessa sillä tasolla kuin haluaa! Monesti mieleenpainuvimmat karateharjoitukset ovat juuri sellaisia, joissa hiki virtaa, harjoittelijat kehittyvät taidoiltaan, ja ylittävät itsensä ja oman mukavuusalueensa, kehittyen näin myös muuten kuin teknisesti.
Kaikilla karaten tasoilla kehittymiseen liittyy yksi yhteinen piirre: itsensä voittaminen. Voittamalla itsensä kehittyy niin liikunnallisesti, taidollisesti kuin henkisestikin!
Jyrki