Päävalmentajan blogit

Kesä lähestyy - oletko valmis?

Kimmo Koski, 18.11.2011

Päivät lyhenee ja kesästä puhuminenkin tuntuu oudolta. Pitäisi selvitä räntäsateista, pakkasista, loskasta sun muusta, ennen kuin voi edes ajatella niin pitkälle. Toisaalta syksy on jälleen hujahtanut ohi hetkessä ja viimeistään nyt on aika asettaa itselleen tavoitteet seuraavaksi puoleksi vuodeksi, jotta loppukeväästä kunto on kohdallaan, olo parempi ja ehkä jopa vyön väri hiukan tummentunut. Runsaan puolen vuoden pituinen ajanjakso on optimaalinen liikunnallisten tavoitteiden asettamiseen, siihen kun mahtuu jo aika lailla harjoituksia. Mikä tarkoittaa myös sitä, että kehitystä on mahdollista odottaa tapahtuvan. Mietipä itse, mitä haluaisit karateharjoittelullasi seuraavaksi saavuttaa. 

Seurassamme tilanne on myös siinä mielessä hyvä, että vaihtoehtoja harjoitusaikoihin löytyy runsaasti. Näistä onkin hyvä rakentaa itselleen sopiva kokonaisuus ja sitten asettaa samalla itselleen jokin tavoite vaikkapa huhti-toukokuulle. Haluanko parantaa kuntoani, suorittaa seuraavan vyön, pudottaa painoa, kaikkia näitä tai jotain muuta? Näistä asioista voi muuten keskustella myös meidän harjoitusten vetäjien kanssa. Rakentavan palautteen lisäksi siinä voi samalla saada myös konkreettisia neuvoja. 

Yleisesti ottaen 1-2 kertaa viikossa tapahtuva harjoittelu pitää yllä nykyistä tasoa. Jos halutaan kehittyä, kannattaa kasvattaa treenimäärää esimerkiksi 2-4 harjoittelukertaan. Alemmilla vöillä tosin on se etu, että jo kaksi kertaa viikossa tapahtuva harjoittelu voi kehittää kummasti – koko ajanhan tulee enemmän uutta ja lähtötaso on matalampi. Kaiken harjoittelun ei tietenkään kaiken tarvitse tapahtua ohjattujen harjoitusten avulla – voi myös hyödyntää omaehtoista harjoittelua esimerkiksi vapaavuoroilla tai kotona. Tässä syksyllä treenejä vetäessä on jotenkin tullut mieleen, että esimerkiksi venyttely myös kotosalla voisi tehdä joillekin aika hyvää…  

Syksyn aikana Meido-Kanin harjoitukset ovat olleet täynnä väkeä. Tämä on tosi hieno juttu paitsi harrastajille itselleen, niin myös valmentajille. On mukava vetää treenejä runsaalle joukolle innokkaita ihmisiä, mikä varmasti näkyy myös treenien tasossa ja salilla vallitsevassa hyvässä hengessä. Jatketaan samaan tahtiin.

Hyvää loppuvuotta treenien merkeissä toivotellen,

Kimmo

Karateurheilun haasteita

Kimmo Koski, 17.2.2011

Hyvät karaten harrastajat,

Vuosi on jo pitkällä, joten olen pahasti myöhässä tämän blogi-kirjoitukseni kanssa. Teemana olisi hyvin voinut olla vuoden vaihteen lisäkilojen karistaminen harjoitussaleilla tai uuden vuoden lupausten lunastaminen treenaamalla, mutta ne lienee jo ajat sitten jo toteutettu. Ainakin treenien kävijämäärä on alkuvuoden ajan hiponut ennätyksiä. Vaikka suuren ja eritasoisen joukon ohjaaminen on haasteellisempaa kuin pienen, täydet salit pitävät trenifiilistä hienosti yllä, ja kova yritys korvaa pienet tekniset puutteet. Toivottavasti into jatkuu pitkälle kevääseen – palkinto tulee varmasti taitojen ja kunnon kehityksen muodossa.

Alkuvuosi on ollut muutenkin menestyksekäs. Viikko sitten pidettiin Dan-kokeet ja seura sai kolme uutta mustaa vyötä eli pari Leivoa ja yksi Kinnunen joutuvat investoimaan uuteen vatsanympäryskoristeeseen. Onnittelut uusille daneille vyökoemenestyksestä. Helmikuun aikana sitten vyöstä tulee mitata solmun jälkeen vapaasti roikkuva pätkä ja tarkistaa parin vuoden päästä onko vyö kutistunut. Seuran valmennusjohdon tavoitteena on varmistaa, että näin ei pääse käymään ja hienoa on, että koko muukin seura saa osakseen saman ilon. Tulemme jatkossakin harrastamaan liikunnallista karatea, jossa keskitytään myös fyysisen kunnon kehittämiseen – harrastajien oma fyysinen taso tietenkin huomioiden.

Harjoitukset jatkuvat kevään aikana samaan tapaan kuin jo on totuttu. Itse vedän mahdollisimman usein lauantaisin koko seuran treenejä, jossa saa hyvän kuvan harrastajien kehittymisestä. Hiomme pääosin meidokanilaisen karaten perustaa, kuten lantion käyttöä, etäisyyttä, voiman tuottoa, liikkumista ja tekniikoiden yhdistelemistä. Koska joukossa on sekä vasta syksyllä aloittaneita harrastajia että konkareita, tekniikoista tehdään usein vaikeusasteeltaan eritasoisia harjoitteita. Toinen tapa varmistaa riittävä vaatimustaso kaikille on tekniikoiden laatu – ylemmiltä vöiltä vaaditaan enemmän. Toimii yksinkertaisissakin tekniikoissa yllättävän hyvin…

Aktiivista harrastusta voi kevään aikana elävöittää mukavasti oheistoiminnalla. Keväällä on suunnitteilla jälleen seuran kesäleiri, jonka päivämäärä kannattaa heti varata kalenteriin, kun se julkistetaan. Lisäksi maaliskuun lopulla (26.3.) pidetään Töölön kisahallissa SM-kilpailut. Taso ei ole viime vuosina ollut huima, mutta kisojen seuraaminen on varmasti silti kiinnostavaa, varsinkin jos sellaisia ei ennen ole nähnyt. Suomalainen karateurheilu on vähäisen kilpailijamäärän vuoksi jäänyt pahasti kansainvälisesti jälkeen – erityisesti huomioiden sen, että 80-luvulla olimme Euroopan kärkimaiden kintereillä. Tämä on herättänyt paljon keskustelua, kuten Suomen huippu-urheilun taso yleensäkin. Seuraavasta Budo-Ekspressistä voitte lukea mielipidekirjoitukseni, jossa tätäkin asiaa sivutaan. Toivottavasti keskustelu siitä vaan tiivistyy, ja jotain toimenpiteitäkin saadaan aikaan.

Minua pyydettiin myös kertomaan siitä, millaista kilpakaraten harjoittelu oli aikanaan 80- ja 90-luvuilla, jolloin itsekin olin vielä aktiivikilpailija. Tilanne silloin oli hyvin erilainen kuin nyt, pitkälti koska itämaisia lajeja oli vähemmän ja kilpakarate oli nuorison keskuudessa suosittu laji. Kun nykyään salille tulee pääosin aikuisia lastensa kanssa viettämään yhteistä laatuaikaa, silloin kurssit täyttyivät koululaisista, joiden tavoitteena oli pärjätä kilpaurheilussa. Molemmat tavoitteet ovat kyllä aivan yhtä hyviä. Tilannetta kuvaa hyvin se, että 80-luvulla jo pelkästään SM-kisoihin pääsystä jouduttiin välillä karsimaan etukäteen ja lähes joka sarjassa oli kilpailijoita 25-50 välillä. Viime vuosina SM-mitalin on joskus voinut saada voittamatta yhtään ottelua eli kisaajia sarjassa on ollut maksimissaan kolme. Menestyksen puute kansainvälisillä areenoilla ei siis johdu ainakaan yksin kotimaisten kisaajien tasosta. On vaan niin, että mikäli kotimaista kilpailua ei käytännössä ole, ei ole riittävää harjoitusvastustakaan, mikä näkyy väkisin menestyksessä. Miljoonan euron kysymys on, miten saataisiin nuoriso taas kiinnostumaan karateurheilusta, vaikka tarjolla on sata muuta itämaista lajia sekä vielä enemmän videopelejä. Meidokaninkin panos viime vuosina kilpailuun on ollut vain parin yksittäisen aktiivin varassa – tätä tilannetta olisi mukava parantaa edes sitten nuorten sarjoissa jos ei vielä muuten.

Toinen olennainen seikka kovan sisäisen kilpailun lisäksi entisaikoina oli tietenkin kova harjoittelu, ehkä myös menestyksen nälkä. Tätä en voi verrata reilulta pohjalta nykypäivään, koska en tiedä tarpeeksi hyvin, kuinka paljon esimerkiksi maajoukkuekisaajat harjoittelevat. Niiden muutamien nuorten suhteen, joiden harjoittelua jokunen vuosi sitten seurasin, tilanne oli kuitenkin selvä: ihan mukavasti kehittyy 3-5 kerralla viikossa, mutta kansalliselle keskitasollekin matka on liian pitkä. Esimerkkinä tyypillinen harjoitusviikkoni aktiiviaikana sisälsi 7-12 eritasoista treeniä (ei kaikki karatea, mukana myös oheisharjoitteita), tämä välillä opiskelun ja puolipäivätyön ohella. Elokuun loppupuolelta toukokuun alkuun lähes jokainen viikonloppu kului urheiluopistolla tai kisoissa. Kesällä rakennettiin peruskuntoa ja alkusyksystä alkoi pitkä kilpailukausi, joka onneksi noin kuukauden ajaksi vuodenvaihteessa yleensä katkesi. Kuukauden tauolla ei muuten ehdi rakentaa uutta peruskuntokautta vaan siinä voi korkeintaan ottaa valmistavan harjoitusjakson seuraavaan kisakauteen. Sitten kun tähän lisää vielä painonpudotuksen, minulla tyypillisesti alkaen peruskuntokauden jostain 67-69 kilosta päätyen kilpailupainoon eli alle 60 kilon, ei ehkä tarvitse pitkään miettiä miksi karatekilpailu ei ole nykynuorison suosiossa.

Tosiasia on kuitenkin se, että ilman kovaa työtä ei urheilussa menesty. Jos verrataan muihin lajeihin, tilanne on tietenkin samanlainen. Esimerkkejä riittää: 11-vuotias tyttäreni harjoittelee joukkuevoimistelua ohjatusti viisi kertaa viikossa sekä omatoimisesti pari kertaa viikossa sen päälle, tuttavan 12-vuotias veli puolestaan kahdeksan kertaa viikossa kilpauintia jne. En osaa sanoa, onko tällainen hyväksi vai pahaksi. Karatessakin nykykilpailijan pitää tehdä päätös siitä, onko valmis uhraamaan suuren osan ajastaan kilpaurheiluun – jos ei, tavoitteet kannatta asettaa sen mukaisesti. Itse en ole kilpailu-uraani (1978 – 1994 ensimmäisestä ottelusta viimeiseen – comeback on vielä tekemättä) hetkeäkään katunut, vaikka muutaman hetken siitä olisinkin kyllä ollut valmis vaihtamaan pois. Kilpailu vaatii paljon, mutta myös antaa paljon – tärkeimpänä siitä jäljellä ei ole pokaalit vaan ystävät.

Karateharrastus tuo monia mahdollisuuksia kuntoilusta kilpaurheiluun muuta seuratoimintaa unohtamatta. Valitkaa mieleisenne.

Kimmo

Syyskausi alkaa - oletko valmis?

Kimmo Koski, 18.9.2010

Lämmin kesä on takana päin ja on aika taas aktivoitua. Painonnostokausi on ohi ja grillaamalla saavutetut 'lihakset' saa helpoiten kadotettua salilla. Syksyllä Meido-Kanilla on Espoossa tarjolla ennennäkemättömän monipuolinen valikoima erityyppisiä harjoituksia, joten aktiiviseen harjoitteluun on hyvät mahdollisuudet.

Seuran valmentajat kokoontuivat elokuussa miettimään kauden sisältöä ja treenien suuntaamista eri harrasteryhmille. Meido-Kanin tavoitteena on harjoittaa liikunnallista karatea, jossa kehittyy karatetaitojen lisäksi harrastajien fyysiset ominaisuudet kuten kunto ja liikkuvuus. Monipuolisuus on tärkeää sekä nuorille että vanhoille harrastajille. Valmennuspalaverissa sovittiin viikkorytmin mukaisista vetäjäryppäistä (= ketkä vastaavat mistäkin päivistä) sekä muista vastuista.

Tavoitteita syksylle tuovat joulukuussa pidettävät dan-kokeet sekä seuran omat vyökokeet loppuvuodesta. Aiempien kokemusten perusteella - ellei kesän aikana ole tapahtunut mitään ihmeitä - erilaisten soveltavien harjoitteiden lisäksi syksyllä tulee panostaa vahvasti perusasioiden harjoitteluun. Lantion käyttö, tasapainoiset ja voimakkaat tekniikat sekä kyky yhdistellä tekniikoita sujuvasti ovat esimerkkejä kehitettävistä alueista.

Harjoitusvuorot ovat syksylle jonkin verran muuttuneet. Olemme saaneet lisäaikaa torstaille. Jyrki Innasen harjoitukset on siirretty sunnuntaille. Vedettyjä harjoituksia aikuisille on nyt pääsääntöisesti viitenä päivänä ja lisäksi vapaavuoroja runsaasti käytössä. Valinnan varaa siis on. Osassa koko seuran treenejä pyritään ajoittain käyttämään kahta vetäjää ja kahta tasoryhmää - jakokriteerinä välillä junnut-aikuiset, välillä vyöarvo. Näin saadaan harjoituksiin lisää tehoa ja vaikeusaste paremmin vastaamaan harrastajien tasoa.

Harjoituksia profiloidaan vastaamaan eri ryhmien tarpeita. Ensisijainen osallistumiskriteeri on kuitenkin harrastajan oma ajankäyttö - kannattaa käydä treeneissä aina kun se sinulle sopii oli treeniprofiili mikä tahansa. Seura toimii harrastuspohjalta, joten kaikkien treenien pitäisi sopia - rajoittavia tekijöitä yleensä vain ikä (Jyrkin sunnuntaitreenit suunnattu aikuisille). Itse ryhdyn vetämään koko seuran treenejä lauantaisin, johon tervetulleita ovat kaikki harrastajat keltaisesta vyöstä alkaen.

Harjoitusten suunnittelu on viime kädessä vetäjän vastuulla, jolla on vapaudet toteuttaa itseään melko vapaasti. Harjoituksille yhdessä suunnitellut profiilit ovat siis ohjeellisia:

- Tiistain treeneissä keskitytään perusasioiden hallintaan ja tekniikoiden soveltamiseen
- Torstaina harjoitellaan myös vyökoetekniikoita, mukaan lukien kataa
- Perjantaina on vaihtelevaa ohjelmaa, mukana myös katsauksia muihin budo- ja kamppailulajeihin
- Lauantaina keskitytään monipuoliseen ja liikunnalliseen karateen
- Sunnuntaina on jyrkiinnanen-special, joka on tietenkin ihan oma lukunsa

Lisäksi mukana on naisille itsepuolustusta, junnujen treeniryhmää, nappulakaratea sekä tietenkin syyskuussa alkava perhekarate. Syksyn aikana tulee myös tyylisuunnan suurleiri, jonka ajankohta on vielä auki. Tutustukaa tarkempaan treeniohjelmaan seuran WWW-sivuilla.

Hyvää alkanutta treenikautta ja salilla nähdään, ainakin lauantaisin.

Kimmo
 

Kesällä kuntoon

Kimmo Koski, 8.6.2010

Kevään aikana ja vielä leirilläkin on harjoittelijoita ollut kiitettävästi mukana. Osoituksena menestyksestä ovat Tuomas Aittomäen, Kristian Turusen ja Rami Kiskolan suorittamat ensimmäisen danin vyöarvot, sekä kesäleirillä suoritetut 27 uutta muuta vyöarvoa. Vaikka vyöarvo ei nyt sattumalta tänä keväänä olisikaan muuttunut, on varmasti jokainen aktiivisesti treeneissä käynyt harrastaja kehittynyt sekä fysiikan että karatetaitojen saralla. Nyt on edessä hyvin ansaittu kesäloma - ennemmin tai myöhemmin - jolloin harjoittelumäärät viikossa tavallisesti vähentyvät. Kesän tullessa olisikin hyvä pitää opittuja taitoja yllä ainakin sen verran, että tiiviimpi harjoittelu olisi syksyllä taas helpompi aloittaa.

Meido-Kanin vedettyjä harjoituksia pidetään juhannukseen saakka, jonka jälkeen alkaa kesätauko. Ohjatut harjoitukset alkavat taas elokuussa. Tämä antaa mahdollisuuden ladata akkuja tulevaan kauteen, mutta toivon mukana ei romahduta jäsentemme fyysistä kuntoa liiaksi. Kesätauon aikana on muuten sekä mahdollista että suositeltavaa harrastaa grillaamisen ohessa monipuolista liikuntaa. Karateharjoittelukaan ei ole poissuljettu - mahdollisuuksia vaikka ulkona tähän on runsaasti vaikka salit eivät olisikaan auki tai treenejä tarjolla.

Syksyllä tulee tarjolle taas paljon uutta ohjelmaa. Peruskurssit alkavat syyskuussa, ja muut harjoituksetkin etenevät osin totutulla tavalla. Jyrki Innanen vierailevana vetäjänä jatkaa harjoitusten ohjaamista, ja itsekin tulen dan-klubin treenien vetämisen ohella ohjaamaan ajoittain myös muita harjoituksia. Meido-Kanin harjoittama kokonaisvaltaista kehon hallintaa, fysiikkaa ja karatetaitoja kehittävä liikunnallisen karaten linja tulee jatkumaan. Uskon, että kaikki voimme näin kehittyä entisestään, jokainen omista lähtökohdistaan.

Haluan toivottaa kaikille liikunnallista ja rentouttavaa kesää. Salilla nähdään, viimeistään syksyllä.

Kimmo

Uusi vuosi ja uutta treeni-intoa

Kimmo Koski, 16.1.2010

Uuden vuoden lupaukset on tehty ja suurella osalla seuran harrastajista ne varmasti liittyvät harjoitteluun ja omaan aktiivisuuteen. Lupaukset ainakin toistaiseksi näkyvät pitäneen, koska viime tiistaina seuran yhteisharjoituksissa oli yli 50 henkeä. Hieno juttu - aktiivista treeniporukkaa on mukava ohjata ja iso joukko treenaajia myös kannustaa toinen toistaan yrittämään entistä enemmän.

Samalla tulee kuitenkin haasteita, koska samoissa harjoituksissa on kovin eri tasoisia (keltaisesta mustaan vyöhön) harrastajia ja hyvin eri ikäisiä treenaajia. Karatetaitojen kehittymistä edesauttaa, mikäli harjoitteet voidaan sovittaa treenaajan tasolle sopiviksi, mikä on hankalaa suuressa ryhmässä. Tämän vuoksi olemme jakaneet ryhmiä uudelleen ja keltavöisille on tiistaisin ja sunnuntaisin oma harjoitusaika, jossa myös nyt aloittaneet kurssilaiset treenaavat. Tämän lisäksi molemmilla tiistain ja sunnuntain ryhmillä pyritään pitämään useita vetäjiä. Näin voidaan osan aikaa treeneistä harjoitella useassa ryhmässä eli treenata eri vyöarvoilla eri tasoisia tekniikoita.

Tiistain ja sunnuntain lisäksi erilaisia harjoitusmahdollisuuksia on runsaasti. Perjantaisin meillä on vierailevia vetäjiä, Jyrki Innanen jatkaa suosittuja lauantaiharjoituksiaan, junnujen matsiryhmä treenaa sunnuntaisin, dan-klubi (sinisestä ylöspäin tavoitteena tummentaa vyöarvoja) erillisen ohjelman mukaan ja lisäksi on joukko vapaatreenejä. Ajat selviävät täältä seuran verkkosivuilta.

Seura pyrkii tarjoamaan monipuolista liikunnallista karatea, josta löytyy jokaiselle harrastajalle jotain. Toivottavasti onnistumme tässä tavoitteessa tänäkin keväänä. Varsinaisten treenien lisäksi myöhemmin keväällä on ohjelmassa Shoko-ryu tekniikkaleiri sekä seuran oma leiri. SM-tason kilpakaratea voi käydä katsomassa maaliskuun lopulla Helsingin kisahallissa. Mahdollisuuksia siis riittää. Olkaa siis aktiivisia, käykää treeneissä ja ottakaa osaa muuhunkin toimintaan. Harjoitusten vetäjiltä ja ylemmiltä vöiltä voi kysyä neuvoa sekä tekniikoista että muusta toiminnasta.

Uusi vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia. Meido-Kanissa jokainen kilpailee vain itsensä kanssa, mutta itselleenkin voi asettaa hyviä tavoitteita, esimerkiksi vyöarvon tummentumisen, muutaman kilon pudottamisen, kunnon kohottamisen tai vaikka notkeuden lisäämisen. Näihin kaikkiin seura tarjoaa hyvät mahdollisuudet. Käyttäkää ne hyväksi!

Hyvää treenivuotta 2010.

Kimmo

Karatella kuntoon

Kimmo Koski, 21.10.2009

Meido-Kan Karate Espoo tarjoaa taidollisesti, liikunnallisesti ja henkisesti kehittäviä karateharjoituksia eri ikäisille harrastajille. Harjoituksissa toivon mukaan korostuu karatetaitojen ohella monipuolisuus ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen eri osa-alueilla. Karate on tapa irtautua arjen kiireistä, keino oppia jotain uutta, mahdollisuus kehittää fyysisiä ominaisuuksiaan tai viettää laatuaikaa lastensa kanssa harjoituksissa - parhaimmillaan näitä kaikkia samaan aikaan.

Karate sopii kaikille. Harrastuksen aloittamiselle tai tauon jälkeen salille palaamiselle ei ole pääsyvaatimuksia esimerkiksi fyysisen kunnon suhteen. Mikäli kunto tai liikkuvuus on päässyt rapistumaan, seuramme tehtävänä on auttaa sen kohentamisessa. Periaate Meido-kanin salilla onkin, että jokainen kilpailee itsensä kanssa, vaikka kamppailulajien tyyliin harjoitteita tehdäänkin yleensä pareittain.

Seuratoiminnan on tarkoitus olla monipuolista ja tarjota erilaisia virikkeitä. Harjoituksia täydennetään erilaisilla tilaisuuksilla, tarjotaan mahdollisuus osallistua leireille ja kilpailuihin sekä järjestetään valmennuskoulutusta. Ajoittain käytetään vierailevia vetäjiä eri tyylisuunnista tai budolajeista monipuolistamaan valikoimaa. Aamuvirkuille on vapaatreenit perjantaisin kello 8-9 Mankkaan tatamisalilla, jota mahdollisuutta tosin melko harvat allekirjoittanutta lukuun ottamatta käyttävät hyväkseen. Syksyn tärkein leiri, Shoko-ryu suurleiri, pidetään marraskuun 7.-8.11., mistä lisätietoja löytyy seuran sivuilta.

Meido-Kanin valmennustoiminnan (valmennuksella tarkoitetaan siis kaikkia harrasteryhmiä, eikä vain kilpailua) tavoitteena on suunnitelmallisesti tukea edellä mainittuja asioita. Seurassa on joukko valmentajia - tai treenien vetäjiä, kuten meitä myös usein kutsutaan - jotka pyrkivät luomaan harjoituksista mielekkäitä ja kehittäviä kokonaisuuksia. Päävalmentajan tehtävänä on koordinoida valmennustoimintaa ja linjata harjoitusten sisältöä vastaamaan harrastajien kehitystarvetta. Tämä ei onnistuisi ilman aktiivista valmentajaryhmää, jollainen onneksi seurassamme on tällä hetkellä olemassa ja henkilömäärältään laajempana kuin pitkään aikaan. Tämän valossakin seuramme valmennuksen tulevaisuus vaikuttaa hyvältä.

Seuran valmentajien ja muidenkin toimihenkilöiden toiminta perustuu palkattomaan vapaaehtoistyöhön. Ajan käyttö treenien vetämiseen on useilla haaste muiden velvoitteiden puristuksessa, mutta onneksi aktiivisuutta on löytynyt ja tällä hetkellä meillä on vapaehtoisia valmentajia jopa yli viikoittaisten harjoitusmäärien vaatimusten. Tällainen positiivinen tilanne syntyy vyöarvojen kasvaessa, koska tällöin syntyy sekä vyökoevaatimusten aiheuttamia opetusvelvoitteita että halu testata karatetaitojen ohessa luonnostaan kehittyviä valmennustaitoja. Toivonkin, että into harjoitteluun, valmennukseen ja muuhun karateaktiviteetteihin säilyy ja kehittyy edelleen - ja onneksi kaikki myös viittaa siihen että näin tapahtuu.

Tästä on hyvä jatkaa syksyn harjoituskautta, toivon intoa ja tarmoa kaikille jäsenille.

Kimmo